Vedessä on jotain! Näin vedenpinnalla kummaa väreilyä. Jotakin punertavaa liikkuu järven pohjalla, sen voi juuri ja juuri erottaa. Katson soutukaveriani silmiin ja yritän aistia, onko hän huomannut saman. Hänen kasvonsa ovat ilmeettömät, soututahti on tasainen. Valmistaudun sanomaan jotain. Olen avaamassa suutani, mutta hän ehtii ensin. Hän osoittaa jotakin matalalla lentävää lintua. Minua ei juuri nyt kiinnosta sellainen, oma asiani oli tärkeämpi. Vedessä on jotain!
Ehkä hän tiesi mistä olin puhumassa, jospa hän keskeytti minut tarkoituksella? Ja eikö hänen kätensä äsken ollut airoilla, missä vaiheessa hän oli lakannut soutamasta? Nyt vene ajelehtii virran mukana. Hän seuraa lintua katseellaan ja kertoo:
–Tuo lintu ei tiedä meistä mitään.
Olemme jo vastarannalla, hän on soutanut lakkaamatta koko matkan. Tuuli kulkee välissämme, kun eroamme. Tuuli ei ole mitään. Jään yksin saarelle, vesi jää sisälleni ja pinnan alle vain tunteet. Linnun laulua en kuule.
No comments:
Post a Comment